Totta. Ainakin minun kohdalla.
Kirjoittaminen loppui välittömästi, kun rupesi vaatimaan itseltä liikaa. Pitää kirjoittaa positiivista, pitää kirjoittaa kun on rauhassa, pitää olla huono keli ulkona, pitää olla, pitää.. Todellisuus koostuu omista uskomuksista? Mitäpä jos pitää vain kerran päivässä kirjautua mahdollisimman nopeasti wordpress.com sivustolle?
Muistaakseni miehekäs Me Naiset tai vastaava naisille suunnattu lehti, antoi mielenkiintoisen ajattelutavan liikuntaa kohtaan. Idea meni suunnilleen näin: “Ulos ei tarvitse lähteä, mutta lenkkivaatteet on puettava ja lenkkikenkien nauhat pitää sitoa. Tämän jälkeen voit tehdä mitä haluat.” Loistava tapa.
Sama menetelmä toimii lähes aina ja tehtävästä riippumatta. Kyseistä itsensä huijaamista on tullut sovellettua myyntikiintiön saavuttamiseen ja asunnon siivoamiseen. Joka kerta kun hieman kehtaa suhtautua lapsenmielisesti tehtävään, on sen aloittaminen myös lapsellisen helppoa. Tuntuu ajoittain, että parhaita oppeja jaetaan päiväkodissa.
“Ossi, tottakai voit jättää porkkanat syömättä. Tiesitkö että tänään kaikki jotka syövät lautaselta oranssin pois, saavat jälkiruoaksi jäätelön? Haluaisitko sinäkin jäätelön?”
