Sivuaskel blogin alkuperäisestä tarkoituksesta.
Olen väärä ihminen puhumaan uskonnosta. Uskonto on henkilökohtainen uskomus suurempaan, mikä se suurempi on, sen päättää oma usko. Siksi puhun uskosta, tahdosta, pakottavasta halusta ja miksi ikinä sitä halutaankaan kutsua. Puhun voimasta joka liikuttaa. Olen tässä kolmentoista päivän aikana harjoituspäiväkirjaa kirjoittaessani huomannut jälleen kerran, kuinka tämä liikuttava voima työntää kun ei jaksa ja vetää kun ruokkii sitä säännöllisin väliajoin. Pidetään aihe yksinkertaisena, minulle tärkeän tavoitteen valituani kuvio on kulkenut tämän kaavan mukaan siitä asti kuin muistan:
Matkan valittuani:
-Uskon
-Aloitan
-Kehityn
-Uskon
-Onnistun
-Saavutan
Matkan varrella:
-Nautin kokemuksista
-Jaan kokemuksia
-Autan onnistumaan
Matkan lopussa:
-Pyöräytän ruletin ympäri 
Käytännössä tarkoitan: Ilman uskoa ei tapahdu, koska se on listan ensimmäisenä. Flow:ta ei synny ilman sitä. Vaikka kuinka halutaan eväsleipä hivelemään makunystyröitä, ei sitä tapahdu, ellei sitä valmista tai valmistuta. Ja kaiken lisäksi, se on ainoa asia joka esiintyy kahdesti listalla. Ja painotan tärkeää yksityiskohtaa minulle tärkeän tavoitteen valittuani, koska ilman syytä onnistua ei synny uskoa, tahtoa, pakottavaa halua tai mitään mikä saisi uskon ilmestymään. Näin minulla. Ja ruletin pyöräyttäminen? Kun osaat ja sinulta kysytään apua aiheeseen liittyen, niin tuntuuko pahalta antaa sitä? Niin.
